Menneisyyskö toistaa itseään

Jos joku olisi vuosi tai edes kuukausi sitten sanonut, että tulet lankeamaan samaan ansaan vielä toistekin. Et ole oppinut mitään edellisestä skandaalista, janoat samaa harmia kunnes ymmärrät sen merkityksen elämässäsi, tulet huomaamaan ettei asiat ole muuttuneet mihinkään... Olisin varmaan laittanut vastalauseeseen kaikki esimerkit siitä, kuinka hajottavaa oli olla toinen, kakkossijan nainen, odottaa yhteydenottoa ja hellyydenosoituksia toisen mielen ja halujen mukaan. Olisin vedonnut siihen, että sen verran kunnioitan itseäni, etten siihen enää lähtisi. En ole masokisti. Olisin sanonut, että minä en sellaista repaleista suhdetta kaipaa elämääni, olen nyt tarpeeksi tyytyväinen tähän mitä minulla on, jään odottamaan jotain parempaa.

Tieten tahtoen en olisi taas lähtenytkään. Tiedän, että on huono selitellä omia tekojaan sen perusteella, että jos jokin asia olisi mennyt niin tai näin niin en olisi lähtenyt mukaan tai olisin toiminut eri tavalla. Todennäköisesti istuisin edelleen tässä samassa paikassa pohtien samoja asioita, vaikka itsestä riippumattomat asiat olisivat menneetkin erilailla. On turha yrittää välttää vastuuta omista teoistaan. Jos vastuuta välttää tarpeeksi pitkälle, tulee oma elämä olemaan aika pitkälti toisten sanelemaa. Jotenkin olen kuitenkin taas tässä tilanteessa, vaikka vastalauseeni ovatkin olleet todella kokemuspohjaisia ja elämä on ollut opettavaista. Voisiko kaikki olla muka niin sattumaa, että samankaltaiset asiat tapahtuvat aina samoille ihmisille. En usko. Tässa elämässä, minussa, minulle tapahtuneissa asioissa, kokemuksessa itsestäni on oltava jotain sellaista, joka ajaa minut näihin tilanteisiin. Ehkä alitajuntaisesti, ehkä joskus osin tahdostakin johtuen. Mutta millä sitä pystyy ymmärtämään.

Minullahan on kapulat nytkin käsissä ja voin tehdä elämälläni mitä haluan. Voin laittaa ne kapulat rattaisiin koska vain ja sanoa, että tämä ei mene enää näin. Minä en ole tässä vain sinua ja sinun halujasi varten. Elän, ja elän vain itselleni. Minulla on haluja ja minun elämäni on muutakin kuin sinun elämäsi täyte.

Jokin ei kuitenkaan anna minun tehdä niin. Lopettaa kaikkea kuin seinään. Ehkä siksin, etten usko siihen, että kaikki olisi niin mustavalkoista. Joskus se olisi varmaan vain hyvä elää elämää mustan ja valkoisen puitteissa. Ettei aina tarvitsisi kaivaa jokaista väriä ja niiden sävyä, ja sekoittaa niistä omaansa. Onko tämä hulluus vain itseriittoisuuden tunnustelemista, jonkin draaman hakua elämään, onko se vain jännityksen tuomaa viehätystä vai ihan pelkästään elämää, joka vaan menee niin kuin sen pitääkin, riippumatta kenenkään tahdosta. 

Kuitenkin aika todennäköistä on, että jokin suurempi solmu elämässäni ei anna minun irtautua tästäkään suhteesta niin helposti. Mikä siinä sitten niin viehättää, että se tuntuu lähes mahdottomalta päästää irti. Sitä janoaa vastauksia ja suurta tunnetta. Sitä janoaa saada tietää, että olisiko tämä nyt kuitenkin juuri sitä oikeaa rakkautta. Rakkautta joka syttyy vaikeuksista huolimatta ja molemmat ovat valmiita tekemään ja uhraamaan sen eteen järjettömiä määriä omasta elämästään. Vain ja ainoastaan sen toisen puolesta. Ja sen puolesta mitä meillä yhdessä on. Voi kuinka hienoa olisikaan jakaa jonkun kanssa niin suuria tunteita, taistella niistä, olla samalla puolella. Olenko tosiaan pohjimmiltani näin romantikko, että uskon sen kaiken menevän niin? Tai vähintäänkin toivon sen menevän niin.

Tiedän, että tässä on paljon pelissä. Niin minulla kuin hänelläkin. Materiaalisesti ehkä minulla vähemmän; hänellä on oma talo, asuntolaina, avioliitto, yhdistyneet perheet, yhteinen elämä.. sormus merkkinä siitä kaikesta. Minulla vain tämä opiskelijaelämä, vuokra-asunto ja pienet tulot. Minun kokemukseni on kuitenkin se, että meillä on paljon yhdistäviäkin tekijöitä. Intohimo urheilua kohtaan on molemmilla vahva ja halua toimia sen parissa. Halu elää elämää omalla tavalla, ilman vahvoja asetettuja kaavoja, vapaammin. Intohimo toista kohtaan. Pitkät keskustelut elämän syvimmistäkin asioista tai pelkkä jutustelu. Hiljaisuus. Turvallisuuden tunne toisen seurassa ja halu jakaa asioita toisen kanssa.. Taidankin olla vain ihastunut?

Varmaan silkkaa hulluutta koko touhu. Who knows.