Kyllä siivoaminen on terapeuttista hommaa. Siinä kun puunaa ja kiillottaa niin aivot ehtii tehdä hirveästi töitä niin alitajuntasesti kuin ihan tietoisestikin. Tänään on ollut ihan mieletön päivä ja ainoa mitä olen tehnyt on siivoaminen. Olen pessyt pyykkiä ja astioita hullun lailla ja pesin kylpyhuoneen ja wc:n ihan perinpohjaisesti. Jotenkin tulee aina niin hyvä olo kun saa jotain noin konkreettista aikaan. Tällä hetkellä itsellä on hirveästi asoita pohdittavana ja pitäisi tehdä päätöksiä joka suuntaan. On myös paljon asioita, joille ei yksinkertaisesti voi tehdä tällä sekunnilla yhtään mitään. Pitää vain odottaa, että aika tekee tehtävänsä.
Joskus sitä toivoo, että aikaa voisi nopeuttaa tai jopa hypätä joidenkin osioiden yli ihan huomaamatta. Kuitenkin kaikki tämä on vain elämää, ja huominen tulee, odotit sitä tai et. Aina välillä pitäisi muistaa pysähtyä ja miettiä oman elämänsä prioriteetteja, että mikä on oikeasti tärkeätä - minulle. Itse otin aluksi ihan hirveät paineet työstä, jossa en edes viihtynyt. Olin itselleni vihainen siitä, että otin loparit. Muutamien ihmisten kanssa keskusteltuani tajusin, että noita tulee ja menee. Eikä kyseinen työ liittynyt edes millään tavalla tulevaisuuteni ammattiin! Turhaanko sitä rakentaa elämäänsä sellaisen tukiverkoston päälle, jonka tietää jo etukäteen olevan vain kulunut harso. Sitäpaitsi jonkin loppu on aina jonkin uuden alku. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti