Koulu alkaa!

Viikon päästä! Jaiks. Ammattikorkeakoulu! Jaiks.
Jännää, että en tiedä yhtään ketkä mahtaa olla kanssani samassa opintoryhmässä tai edes samassa koulussa. Luulisin, että siellä jotain tuttuja sentään olisi. Toisaalta olisi kiva jos kaikki olisivat uusia ihmisiä, joihin tutustua. Ilman ennakkoluuloja ja käsityksiä.

TOIVON todella, että tämä olisi minun juttuni... Ainakin kaikki tulee olemaan vaihtelua kaikesta entisestä. Ihanaa vaihtaa maisemaa ja ihmisiä, ja aloittaa täysin erilainen arki kuin työssä käyvän arki. Kyllä.

Unelmillakin on alku ja loppu

Turhautumisen tuskaa
Vioittaa sielua
Rikkoo pintaa, tekee haavoja
Toivottomuuden valtaa

Entisajan unelma
Silppuna mielessä
Kuvina verkkokalvoilla

Antaen lihaksille käskyn
Ja kaikki taas toimii
Muu on unohdettu

Kaikki on tässä mutta 
mikään ei ole läsnä
Et anna sen tapahtua
katoat vain 

Rikot minut
Vähitellen
Ensin tuosta
sitten tästä

Pelaa sinä, 
elä kaksoiselämää
Mutta pysy kaukana minusta 
Sinä pelkuri

Blow me

Niin osuvat ja nerokkaat sanat tähän hetkeen. Kiitos P!nk, maailma ehkä sittenkin on puolellani. ;)

Lyrics

White knuckles and sweaty palms from hanging on too tight 
Clench of jaw, I've got another headache again tonight 
Eyes on fire, eyes on fire, and the burn from all the tears 
I've been crying, I've been crying, I've been dying over you 
Tie a knot in the rope, trying to hold, trying to hold, 
But there's nothing to grab so I let go 

I think I've finally had enough, I think I maybe think too much 
I think this might be it for us (blow me one last kiss) 
You think I'm just too serious, I think you're full of sh-t 
My head is spinning so (blow me one last kiss) 

Just when I think it can't get worse, I had a sh-t day (no!) 
You had a sh-t day (no!), we've had a sh-t day (no!) 
I think that life's too short for this 
I'll pack my ignorance and bliss 
I think I've had enough of this, Blow me on last kiss. 

I won't miss all of the fighting that we always did, 
Take it in, I mean what I say when I say there is nothing left 
I am sick, whiskey-dick, no more battles for me 
You'll be calling a trick, cause you'll no longer sleep 
I'll dress nice, I'll look good, I'll go dancing alone 
I'll laugh, I'll get drunk, I'll take somebody home 

I think I've finally had enough, I think I maybe think too much 
I think this might be it for us (blow me one last kiss) 
You think I'm just too serious, I think you're full of sh-t 
My head is spinning so (blow me one last kiss) 

Just when I think it can't get worse, I had a sh-t day (no!) 
You had a sh-t day (no!), we've had a sh-t day (no!) 
I think that life's too short for this, I'll pack my ignorance and bliss 
I think I've had enough of this. Blow me on last kiss. 

I will do what I please, anything that I want 
I will breathe, I won't breathe, I won't worry at all 
You will pay for your sins, you'll be sorry my dear 
All the lies, all the wise, will be crystal clear 

I think I've finally had enough, I think I maybe think too much 
I think this might be it for us (blow me one last kiss) 
You think I'm just too serious, I think you're full of sh-t 
My head is spinning so (blow me one last kiss) 

Just when I think it can't get worse, I had a sh-t day (no!) 
You had a sh-t day (no!), we've had a sh-t day (no!) 
I think that life's too short for this, I'll pack my ignorance and bliss 
I think I've had enough of this. Blow me on last kiss 

Blow me on last kiss 
Blow me on last kiss 

Just when I think it can't get worse, I had a sh-t day (no!) 
You had a sh-t day (no!), we've had a sh-t day (no!) 
I think that life's too short for this, I'll pack my ignorance and bliss 
I think I've had enough of this. Blow me on last kiss… 

Love is a losing game

Love is a losing game lyrics

For you I was a flame
Love is a losing game
Five story fire as you came
Love is a losing game

Why do I wish I never played
Oh, what a mess we made
And now the final frame
Love is a losing game

Played out by the band
Love is a losing hand
More than I could stand
Love is a losing hand

Self professed, profound
Till the chips were down
Know you’re a gambling man
Love is a losing hand

Though I’m rather blind
Love is a fate resigned
Memories mar my mind
Love is a fate resigned

Over futile odds
And laughed at by the gods
And now the final frame
Love is a losing game

-Amy Winehouse-

Pippurinen kasvispaistos & tomaattinen tonnikala à la Berfektionisti

Otinpa kaapista mitä löytyi ja tälläinen gourmet ateria syntyi. Pakko sanoa, vaikka itse kokkasinkin, että hyvää oli!! Siksipä laitoinkin sen tänne kaikkien saataville. Nams.


Ainekset

1 prk Tonnikalaa
35g (0,5 prk) tomaattipyrettä
2 tomaattia
1 porkkana
1 kesäkurpitsa
1 rkl oliiviöljyä
1 tl soijakastiketta
0,5-1 dl vettä
2 tl sitruunamehua

puolikas sipuli
mustapippuria
valkopippuria
jalapenoja maun mukaan

Ohje

... Levitä vuokaan oliiviöljy ja soijakastike. Ripottele pohjalle myös mustapippuria reilusti. 
... Pilko kesäkurpitsat 0,5cm-1cm paksuisiksi lohkoiksi ja asettele vuoan pohjalle, voit samalla myös sivellä öljyseosta kurpitsalohkojen päälle antamaan makua. Raasta yksi porkkana lohkojen päälle.
... Leikkaa tomaatit siivuiksi ja asettele ne päällimmäiseksi. Ripottele päälle valkopippuria.
... Leikkaa sipuli ohuiksi siivuiksi. Ripottele sipuli ja jalapenosiivut sinne tänne paistoksen päälle. 
... Kaada vesi ohuesti ympäri paistosta ja "ripottele" sitruunamehu päälle. 
... Laita vuokaan kansi tai peitä se alumiinifoliolla ja laita uuniin 15-25 minuutiksi 200 asteeseen, kunnes vihannekset ovat sopivan pehmoisia.
... Kuumenna ja sekoita tonnikala ja tomaattipyree kattilassa. Voit lisätä hieman vettä joukkoon, ettei seos kuivu.

Voilá!

Kevättä rinnassa

Kevät tuo aina mukanaan uusia tuulia. Tunnen itseni paljon energisemmäksikin jo pelkästään tiedostamalla, että kohta puihin puhkeaa suuret vihreät lehdet. Kevät on aina jonkin uuden alku. Ainakin siihen tukeudun tällä hetkellä, sillä olen käymässä läpi jonkin asteista eroprosessia.

Suhteeni erääseen mieheen on tekemässä viimeisiä konnan koukkujaan. Toivon, että tämän prosessin jälkeen pääsen jatkamaan elämääni taas omassa veneessäni. Ilman sitä riippuvuutta, jonka hän on saanut minussa aikaan. Suhde on aikanaan tuonut elämääni paljonkin hyvää ja ennen kaikkea uskoa tulevaan masennuksen vaikeinakin hetkinä. Mutta se on tuonut myös kaikkea tuota sen vastakkaisessa merkityksessä, ja vielä niin salakavalasti, että sen ei ole edes itse huomannut tapahtuvan - ainakaan ajoissa.

Suhde naimisissa olevaan mieheen. Ei se hienolta edes kuullosta ja tuo fraasi on ollut osaltaan yksi pahimmista häpeän pilkuistani. Yksi toisensa jälkeen asiat ovat vain johtaneet toiseen. Sitä on vaikea selittää edes itselleen. Jos olisin tuolloin tiennyt, mitä tarkoittaa olla suhteessa naimisissa olevaan mieheen ja tiennyt, että olen siinä tilanteessa nyt, en ehkä olisi lähtenyt leikkiin ollenkaan mukaan. Tai no kuka tietää, mutta jotenkin jaksan uskoa niin.

Siitä on nyt aika tarkalleen kahdeksan ja puoli kuukautta, kun tapasimme ensimmäisen kerran. Se tapahtui ihan viattomassa asiakas-asiakaspalvelija -tilanteessa. Tiesin kyseisen henkilön entuudestaan, asummehan pienellä paikkakunnalla, mutten ollut koskaan tavannut häntä aiemmin. Tiesin hänen olleen joskus naimisissa, mutta luulin eronneen, sillä hänellä ei ollut sormusta kädessä. Siitä se sitten lähti rullaamaan.

Nyt ollaan kuitenkin siinä pisteessä, että en enää jaksa olla se toinen nainen. En vaan aio olla kenenkään kakkosnainen. Toivo kuitenkin eli siitä, että olisin joku päivä se ykkönen ja sen voimalla suhde pysyi minun osaltani yllä. Annoin hänelle aikaa ja tilaa, en painostanut, enkä liikaa kysellyt perään. Mutta jossain tulee minunkin rajat vastaan. Nyt viimeksi kun tapasimme, sovimme pitävämme hieman taukoa. Ja kuinka helpottunut onkaan ollut oloni tämän jälkeen. Ei tämä helppoa ole ollut, mutta nyt kuitenkin olen pystynyt taas keskittymään omaan elämääni paremmin ja miettimään mitä minä haluan elämältäni. Mitkä asiat ovat minulle tärkeitä ja mistä minä haluan pitää kiinni. Ne pääsi ehkä unohtumaan, kun elimme ns. hänen ehdoillaan koko ajan. Nyt olen taas oman elämäni herra :)

Kevättä rinnassa.

Missä on elämän ja elämisen balanssi?

Katoavaista. Kaikki on niin katoavaista. Minä olen katoavainen, sinä olet katoavainen. Ilo ja suru - ovat nekin katoavaista sorttia.

Elämä - se on rajallista. Elämä on tässä ja nyt. Se on jokaisessa hetkessä, tässäkin ja juuri nyt. Se lipuu sormien välistä kuin pysäyttämätön virta. Se tulee ja se menee. Se on tässä ja se on tuolla. Menee hetki ja se loppuu. Menee hetki ja alkaa uusi. Niitä on niin monia, että ne hukkuu toisiinsa. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan, yhdistyvät. Kaikki erilaisia kokonaisuuksia. Joskus ne rikkoutuvat, ja joskus ne eivät enää palaudu siitä ennalleen.

Elämä on kuin yksi oppitunti. Kun olet sen käynyt läpi ja oppinut - se on ohi. - TL -

 - Onko oppi tällöin katoavaista? 

Kuinka tosissaan pitäisi ottaa vanhat sananlaskut tai kuinka tarkasti kannattaisikaan kuunnella vanhojen ihmisten elämänkokemusta?

Mitä merkitystä elämällä ylipäätään sitten on? Me opimme ja sitten me katoamme. Tulee seuraava oppija, mutta sekin lopulta katoaa. Voihan sitä opettaa seuraavaa kulkijaa, mutta jokaisella on kuitenkin edessään omat tiensä ja sen asettamat haasteet. Elämää ei voi opetella etukäteen.

Oppiminen on siis ehkä loputonta. Uutuus on loputonta... Onko elämää ilman oppia?

Entä jos emme oppisikaan? Toistaisimme samoja asioita, käyttäytymisiä, samoja elämiä. Toisaalta taas ehkä juuri näinhän tapahtuu. Emme me tiedä tarkkaan millaisia elämiä kukakin on elänyt. Ne voivat olla hyvinkin ihan saman laisia. Näemme ja koemme asiat vain erilailla. Joten onko totuus sinun elämästäsi se, jonka toinen kokee siitä vai se, jonka sinä koet? Ja kenelle sillä on merkitystä?

Entä kuinka turhaa voi olla joukosta erottumisen yrittäminen? Kuka on loppupeleissä kiinnostunut siitä, millaisia kenestäkin on tullut? Joten olisiko parempi olla tähtäämättä koko ajan jonnekin, sillä jos se lopputulos ei kuitenkaan ole se tärkein vaan matka sinne?
-"Matka on määränpäätä tärkeämpi".
Pitäisi siis keskittyä tähän hetkeen, saada siitä hyvä aikaan. Ei kai loppulukemilla niin väliä. Suuntaakin voi vaihtaa niin monesti kuin uskaltaa laskea. - Haluatko siis käyttää tämän hetkisen aikasi laskemiseen vai oikean tien löytämiseen?

Oikea tie. Kuka senkin sitten määrittelee, mikä on oikeaa ja mikä väärää? Kussakin tiessä on ehkä jotain oikeaa ja jotain väärää. Toisaalta ei ole myöskään olemassa vain vähän rehellistä. Se on joko rehellistä tai epärehellistä.

"Kyllä elämä onkin sitten hieno ja upea oppimisjärjestelmä" -Josta ei vain ota selvää sitten viisaimmatkaan tällä planeetalla. Mutta olisihan se täysin järjen, loogisuuden ja mielekkyyden vastaista jos ihmisellä ei olisi mitään maallisen kuoleman jälkeen. Ahdistavan julmaa olisi jäädä ainiaaksi tietämättömyyden tilaan...
Mutta siksikö vanhat ihmiset usein sairastuvatkin esimerkiksi dementiaan? Siksi etteivät muistaisi sitä kaikkea elämää ja sen tapahtumaa, ja se ei olisi niin julmaa jäädä siihen tietämättömyyteen. Onko ihmisen sairaudet tällöin sekä esiaste kuolemasta että tavallaan suoja kuolevaiselle?

Ei elämässä oppimisesta voi kai mitään haittaa ainakaan olla, vaikka se sitten päättyisikin tyhjiöön. Monesti sanotaan, että tieto lisää tuskaa. En kuitenkaan usko, että ilman tietoa ja oppia olisi ihmisen yhtään sen parempi olla.