Omakuva.
Hyvin merkillinen asia.
Sitä tuntee olevansa jotain,
ja äkkiä et olekaan mitään.
Peilausta muihin.
Välillä katson itseäni peilistä
ja mietin,
että "olenpa minä kaunis"
"Vähän vino nenä
- ei sitä kyllä muut edes huomaa"
"Hyi miten inhottava vatsa minulle on tullut muutaman kuukauden aikana"
"Skippasin taas treenin"
Käyn jääkaapilla,
koska minä voin.
"En ole koskaan ollut tälläinen"
- ajattelen.
"Milloin minusta tuli tälläinen?"
"Vai olenko minä joskus ollut vain jotain muuta, mitä oikeasti olen.
Jos minä olenkin tälläinen?"
Kutsuin joskus tälläisiä ihmisiä luusereiksi.
"Minähän olen luuseri niin kuin kaikki ne muutkin"
- ajattelen.
Mihin katosi se glamour tästä elämästä?
Se, "Minä voin, ja pystyn parempaan" - ajattelu.
Mihin se katosi?
Tänään tajusin,
että kyllä minä olen melko epätasapanoinen ihminen.
Siis tajusin, että minä olen sellainen.
Ei siksi, että jokin olisi sen minulle aiheuttanut.
On niin helppo syyttää muita. Ulkopuolisia tekijöitä.
Tänään en syytä ketään.
Tälläinen minä olen.
