Nimimerkillä "Kaikki, nyt ja heti"

Tänään on tuntunut ihmeellisen ahdistavalta ajatella sitä, että me vain vanhenemme päivä päivältä. Ystäväni/serkkuni kanssa muistellessa vanhoja kiinnitin monesti huomiota siihen olotilaan, joka minulle tuli, kun puhuimme meenneessä muodossa jostakin tapahtumasta. Tyyliin: "Niin silloin joskus 8-9 vuotta sitten, kun.." tai "Juu, olen pelannut jalkapalloa hmm...14 vuotta" "Niiin, siitäkin on jo tosiaan melkein 10 vuotta.." . Siis mihin ne vuodet katoavat? Miten aika menee niin nopeasti? Todella ahdistavaa ajatella, että kymmenen vuoden päästä keskusteluumme saattaa ilmaantua sellaisia lukuja kuin 20 vuotta, 25 vuotta sitten. Niin se aika vaan kuluu. Ei sitä voi pysäyttää.

Tälläinen pohdinta saa väkisinkin myös miettimään sitä, että mitenkä haluaa ne seuraavat vuodet tai vuosikymmenet käyttää, kenen kanssa ja missä. Millä tavalla me sitten myöhemmin keskustelemme menneisyydestä, kadummeko jotain tekoja suuresti vai onko puhe pääosin miellyttävää ja tyytyväistä? Vai kadummeko kenties jotain, mikä on jäänyt tekemättä? Ahdistaa ajatella, että jokainen päivä pitäisi käyttää mahdollisimman hyvin hyödyksi ja tulevaisuutta ajatellen. Tällä tavalla miettien päivät tuntuvat vain lipuvan käsistä, eikä sitten ole oikein mihinkään tekemäänsä täysin tyytyväinen...

Pahinta olisi ehkä todella katua jotain, mikä on jäänyt tekemättä kuin jotain, mitä on tullut tehtyä. Noin ainakin yleisesti ajatellen... Minkähän lainen merkitys eletyllä elämällä loppu peleissä sitten on, kun/jos elää vanhaksi ja kelaa asioita taakse päin? Moni varmaan vastaisi, että tärkeintä on, että on ollut onnellinen. Mitä se onnellisuus sitten on? Sitä, että on hyvä suunnitelma ja elää sen mukaan vai se, että antaa elämän heitellä ja löytää sitä kautta tien maaliin. Kenelle sitten kai mitäkin... Iän ikuisiin kysymyksiin on niin monen laisia vastauksia, mutta eniten ne kai mietityttää, kun kyse on omasta elämästä. Silloin ei tunnu löytyvän yhtään yksinkertaista vastausta ja ratkaisua. Jokaisen täytyy ne vastaukset itse selvittää, ja siihen jos johonkin tarvitsee kärsivällisyyttä.

HUOH.

- Onko joku pohtinut samoja asioita ja missä määrin!? :D Kertokaa ihmeessä...